Toronton kaupungintalo

Hyvä Suomi!

Toronton kaupungintalon (rak. 1965) on suunnitellut suomalainen arkkitehti Viljo Revell. Rakennus/rakennukset löytyvät myös kaupungin logosta. Sama mies on syyllinen myös Makkaratalon suunnittelijana...

Kanadan sydänmailla

Tästä se alkaa. Nyt ollaan Kanadan sydänmailla. Isäntäperheemme on kristittyjä, joten olemme ottaneet osaa monen näköiseen eksoottiseen tapahtumaan, kuten sunnuntaimessuun, jossa bändi soittaa kristillistä pop-rokkia ja kirkkokansa saa laulaa mukana. Ruokarukous kuuluu myöskin asiaan, mutta uskoa ei mitenkään tuputeta meille. Muutenkaan isännät eivät erityisen tiukkapipoisia, olutta tarjotaan auliisti.

Olimme myös hyväntekeväisyyshuutokaupassa, jossa kerättiin rahaa paikalliselle kristilliselle koululle. Lopuksi rukoiltiin. Kylämme noin 6000 asukkaasta iso osa on hollantilaista alkuperää kuten lahjoittajien nimistä voi päätellä nimistä (paperi on otos huutokaupan tavaroista ja palveluista, esim. vasikoita oli kaupan). Erilaiset community-tapahtumat näyttävät olevan täällä suosittuja, yhteisöllisyyttä löytyy.

Niin ja sitten ensimmäisen päivän työohjelma: vadelmapenkin karsiminen ja rikkaruohojen kitkentä. Ok hommaa, lopuksi pääsin ajamaan pihatraktoria. Pirun hankala peruuttaa sellaista peräkärryn kanssa!

Das besonders hohe Highlight des Toronto Besuchs

Am Südende von Toronto, nah am Ufer des Ontario Sees steht der CN Tower auf den wir uns getraut haben, eines der höchsten Gebäude der Welt
Die 553 Meter waren zu Bauzeiten (1975) das höchste Gebäude der Welt und seitdem bis 2010 immer entweder höchstes Bauwerk, höchster Turm oder höchstes Gebäude im Guinessbuch der Weltrekorde. Immernoch hält der CN Tower den Rekord des höchsten Freiluftrundganges, den man in 356 m Höhe an Sicherungen rund um den Trum machen kann.

Die Bilder können durch Anklicken vergrößert werden.

Sami und ich haben uns mit einem 3-Gänge Menü im sich drehenden Restaurant begüngt :) Dass Menü war hevorragend und eine tolle Sicht über die Inseln und die Innenstadt! Und sich auf den durchsichtigen Glasboden begeben alleine hat wirklich Mumm gekostet, obwohl wir keine Höhenangst haben.

Herzklopfen gab's bei diesem Glasboden!

Staying and getting around in Toronto

After a really early wake-up at 06:00 (because it was already 13:00 in Finland) we went down to the hotel breakfast room to plan the day. We have not been too well prepared but found out quickly that there is no lack of things to do in the 4th biggest city on the North American continent! We didn't know it was that bit but it became clear when we looked over it from the CN Tower.

Something we learnt on the first day and have to always remember is that the Canadians mark their prices excluding a 13% sales tax and they give 10-15% tips like the Americans. We have experienced only great service but even if it wasn't, it is still expected (not in self-service locations like Starbucks of Tim Horton's). We have to keep that in mind in addition to the currency conversion (one Canadian $ costs ~ 80 € cents).


We took a tour with public transportations a little to get to know the city like the locals. Getting around in Toronto is easy and safe. The Toronto Public transport (TTC) operates the third most heavily used urban mass transit system in North America, after New York City and Mexico City, which means more than 2,6 Mio. users daily (on average). Also, Toronto has one of few streetcar networks still operating on city streets in North America. And especially the line 501 which is ~25 km long was a great way to experience different sights! It's the longest streetcar routes in North America and goes along beaches in the east, through roughneighborhoods, trendy shopping streets (all on Queen St), one of the Chinatowns and along the water through resindetial areas in the west!
After having heard generally unexcited comments about public transportation in North America as a whole, this was a pleasant suprise.


We stayed at the Hotel Strathcona which is located in the heart of the city (see cirlce on the picture), on York Street near the intersection with Front Street. 

This is a great location for sightseeing, connections at the Union station and near a downtown subway station. It was a really basic room and smelled a bit like the steakhouse next door (I guess the ventilation intake was somewhere there..). But overall we were very happy with the service, the great breakfast, the WiFi and the cleanliness.

Lisää tunnelmia Torontosta (Sami)

Toronto on todella monikulttuurinen kaupunki. Sormituntumalta sanoisin, että valkoihoiset ovat suunnilleen 30% vähemmistö; 30% on aasialaisia (Kiina/Japani/Korea -akselilta, minä en niitä osaa erottaa) ja loput tasaisesti mustia, alkuperäiskansoja, intialaisia ja muita tummaihoisia. Kaikki sulassa sovussa. Kerjäläisiä ei juuri näkynyt.

Otos paikallisesta autokannasta: jenkkejä ja tuttujen japsimerkkien uppo-outoja malleja. Etelä-Eurooppalaiset merkit mukaan lukien ranskalaiset puuttuvat täysin. Keskimäärin isompia ja uudempia kuin Suomessa. Bensa maksaa 0,90 euroa litra.

Viinat ovat oluita myöten piilossa osavaltion omassa Alkossa (LCBO) ja hinnaltaan Suomen tasoa, myöskin baareissa. Olut on ihan yhtä hyvää kuin suomalainenkin. Olen ollut huomaavinani, että mainokset (niin ulkosalla kuin tv:ssä) ovat aika hienovaraisia, osin jopa vanhanaikaisen oloisia, puisevia. Kaksimielisyyksiä ja paljasta pintaa ei juuri harrasteta. Tässä meemitietoisia huvittava, melko harvinainen olutmainos.

Maanantaina 15. huhtikuuta etelänaapurissa tapahtui pommi-isku Bostonin maratonilla. Tsetseenit saatiin pian kiinni toinen elävänä, toinen kuolleena. Tapahtuma ei herättänyt mitään suurta poliisi/sotilasoperaatiota Torontossa, ei siis näkynyt katukuvassa. Keskustalaisen liberaalipuolueen puheenjohtaja kehotti puuttumaan iskun syihin, jotta syylliset ryhmittymät eivät "marginalisoituisi" entisestään, tai jotain vastaavaa. Samoin Kanadassa ihmeteltiin bostonilaisten ilakoimista, kun toinen syyllinen saatiin  parin päivän poliisioperaation jälkeen kiinni.

Tunnelmia Torontosta (Sami)

Suur-Toronton alueella asuu saman verran ihmisiä kuin Suomessa. Suomipoika vahtaa sitä suu auki, kun Starbucksin ikkunasta ulos katsoen viereisen pilvenpiirtäjän huippua ei näy... Pikkukaupunkien turistit erottaa katukuvasta kaiketi siitä, että he tähyilevät koko ajan ylöspäin.

Ostimme bussiliput, joille saatoimme seikkailla metrolla, bussilla ja raitiovaunuilla halumme mukaan. Siispä ajelimme ensimmäisenä aamuna itäiselle esikaupunkialueelle. Kaupunki ja ihmiset vaikuttivat hyvin turvallisilta. Tyypillinen torontolainen on aasialainen, joka kantaa puolen litran kahvimukia kädessään.

Kävimme museossa, josta mainitsemisen arvoista on ainakin mineraalikokoelmat. Näihin visiitteihin pitäisi varata koko päivä, jotta aarteita ehtii katsella koko rahan edestä.

Pakollisiin nähtävyyksiin kuuluu CN-Tower, joka oli jossain vaiheessa maailman korkein rakennelma. Söimme täällä lounaana, johon menikin sitten puolet koko Toronto-viikon ruokailubudjetista...Kuvassa torni alhaalta ja näkymät ylhäältä.

Hotellimme sijaitsee kuvassa keskellä, kaarevan graniittisen rakennuksen taustalla oleva matala 12-kerroksinen maja.

Toronto: first impression

After a less than (Sami) / really (Ela) enjoyable 6,5-hour flight from Reykjavik we landed in Toronto around 19:00 local time ( = 02:00 Finnish time) last friday. We were rather excited about the border control procedure. After we (rather confusingly) explained our itinerary, the border guard let us in. Sami was slightly nervous about the border control stuff because being a legitimate tourist for ~5 months is one thing and proving it is another.

Having collected our luggage, we started looking for a cheap transport solution to our hotel in the "Financial district" downtown. We are great fans of public transport so that was our choice also now. The problem was that we had not made much research on how to actually use the public transport and North America is not known for great public transportation infrastructure..

Because of a lack of proper signs & unpreparedness we let two of our buses pass while fussing about the right line before a nice local helped us and told us how to change to subway (local metro). This gave us a very positive first impression of the Canadians. The cost of 3 Canadian dollars per head is a bargain compared with the about 50 CAD with a cab.

Funny thing is, the bus drivers don't have change. Our driver laughed at us and joked that there would be a couple of Hell's Angels guys now driving the bus if the bus drivers carried money around. Nevertheless, the subway ride felt very safe, even more so than a ride in Helsinki metro on a Friday evening! (Ela disagrees & feels fine on Friday 8pm in Helsinki). The subway cars are clean, it doesn't smell like urine at the stations and the city seemed to be rather sleepy. (But then again, our hotel + subway stop is in the Financial district which stayed calm all weekend.) When we surfaced at our stop we were a little lost again - which is unusual as we usually take time to prepare but this trip is different! Some young man saw us fumbling around with a map & spontaneously helped with cellphone navigation. As a reason for the nice helped he said on his European trips he was helped a lot.

CHEERFUL HELPFUL people these Torontonians!