Great Finnish food on Vancouver Island

Guess where we got great Finnish food here in Campbell River?!
We just made it ourselves :)

Sami made delicious finnish salmon soup.

I made a blueberry pie - kesätunturin mustikkapiirakka!
And yesterday we went mushroom picking in the nearby "rainforest".

Kohde numero neljä

Neljäs kohteemme oli This Green House, joka sijaitsee lyhyen lauttamatkan päässä Vancouverista, Brittiläisen Kolumbian ”Aurinkorannikolla”. Paikka oli mahdollisimman ekologisesti rakennettu omakotitalo sekä puutarha pientaloalueella. Emäntämme oli ex-käsityön/köksän opettaja, nyttemmin taiteilija ja itse asiassa Kanadan johtavia tilkkutäkintekijöitä. Kuin Juhla-Mokka-mainoksesta. Seinillä näkösällä olevat, noin 50 x 70 cm täkit olivat kaupan nelinumeroisilla summilla.

Isäntä, joka majaili maanantaista perjantaihin perheen kakkosasunnossa mantereella (Vancouverissa) oli siviilioikeuden tuomari. Molemmat fiksuja ja huumorintajuisia ihmisiä. Lisäksi seuranamme oli Haley, parikymppinen graafinen suunnittelija Torontosta sekä vanha, vainoharhainen paimenkoira Kitty.

Talo sijaitsi upeissa vuoristo/merimaisemissa.

Teimme patikkaretken läheiselle Mount Elphinstone –vuorelle (noin 1200 m), josta oli upeat näkymät Vancouveriin, Gibsons-pikkukaupunkiin sekä Vancouver Islandin suuntaan merelle.

Saimme lainata perheen pickup-autoa, joka vei meidät mm. Highway 101-festareille. Emme löytäneet lipunmyyntikojua, ja päädyimme suoraan stagen eteen. ”Festareilla” oli ehkä 50 ihmistä eikä kaljaa. Näimme kaksi bändiä, joista Toy Zebra oli ihan hyvä indie/punk-pop orkesteri. Mutta kaiken kaikkiaan 35 dollars well saved, kuten Haley asian tiivisti.

Korjataksemme karmamme toimimme liikenteenvalvojina paikallisessa Sea Cavalcade -

paraatissa.

Varsinaiset työt talossa olivat mm. pöllien kantamista jyrkän mäen juurelta ylös (suosikkini, koska fyysistä ja yksinkertaista) sekä timpurin avustamista betoniaidan rakentamisessa (kts. vanhempi blogimerkintäni). Pääsimme myös maalaamaan emäntämme studioon. Neljäs wwoof-paikkamme oli ainoa, jossa wwoffaajat merkitsevät työtuntinsa vieraskirjaan, mikä on mielestäni reilu ja läpinäkyvä tapa seurata wwooffaajan työpanosta. Kannatan!

Ruoka oli huolella tehtyä kasvisruokaa, josta emäntämme oli erityisen ylpeä. Ela tykkäsi ruoasta enemmän kuin minä, joskaan en minäkään suuresti kärsinyt lihan puutteesta: proteiinit tulivat herneistä, pavuista ja juustosta. Paino on wwooffatessa laskenut noin kymmenen kiloa. Vatsalihakset alkavat näkyä...

Royal Canadian Mounted Police, RCMP, on Kanadan liittovaltion poliisi ja tunnettu tavaramerkki.

Isoja vadelmia omasta puutarhasta

The things Finnish in Canada

At the third place, a lodge I spotted this & other Fiskars tools

Sami was not the only Finnish teammember at our second place. This Valtra tractor does well in Ontarioan winters.
There was also a Tunturi training bike here which made it to Canada when they moved from England...

Iitalla in the shop of the "Design Exchange" in Toronto.

On the Sunshine Coast near Vancouver, these fellars from Fiskars.
 

Farmi numero kolme

Retkemme kolmas kohde oli Cross River Wilderness Centre, ja kyseessä oli yöpymistä, kotiruokaa, ja luontoelämyksiä tarjoava perheyritys. Konseptiin kuuluu myös alkuperäiskansojen kulttuuriin tutustumista, ja edellisessä merkinnässäni mainittu koululaisryhmä oli nimenomaan ”intiaaneja” tutustumassa omaan kulttuuriinsa. 

Indian ei nykyään ole poliittisesti korrekti termi; ok termejä ovat aboriginal, first nations tai Native American, joissa toki on vivahde-eroja. Isäntäperheemme kuului isännän puolelta Métis-kansaan, joka on inuiittien ja first nations –heimojen ohella yksi virallisesti tunnustettu etninen ryhmä. Kyseessä on osin kulttuurinen (ei siis yksinomaan etninen) identiteetti; päällepäin he näyttävät eurooppalaisilta.

Keskus sijaitsi laaksossa 1150 metrin korkeudessa, 2000-2500-metristen lumihuippuisten vuorten ympäröimänä, täydellisessä kännykkäkatveessa. Vesi tuli vuoristopurosta (toki puhdistettuna), sähköä saatiin vesi- ja aurinkovoimalla tai tarvittaessa aggregaatilla. Netti oli olemassa, satelliittiyhteydellä. Netin käyttö oli kyllä vähän vaivalloista koska ainoa paikka, jossa oli langaton verkko käytettävissä, oli isäntäperheen talon terassilla; koneet piti ladata muualla.

Työpäivä oli suunnilleen 9-17, mikä sopi meille ihan hyvin; isännät ylistivät työpanostamme moneen otteeseen, mikä oli mukavaa. (He toivottivat meidät myös tervetulleiksi uudelleen.) Työtehtävät olivat mm.polttopuiden pilkkomista ja kuljettamista, maalausta ynnä erilaisia kuljetushommia mönkijää ja peräkärryä käyttäen. Ela auttoi myös keittiössä ja siivouksessa. Käytimme muutamat vapaapäivämme lyhyehköihin vaellusretkiin tai silkkaan löhöämiseen. Ilman omaa autoa wwooffaajan liikkuvuus on melkoisen rajoittunutta.

Isäntäperheen lisäksi tapasimme monia mielenkiintoisia hahmoja: rauhallisen seitsemänkymppisen intiaanin, joka oli entinen erikoisjoukkojen majuri; itseriittoisen namibian-saksalaisen matkailuyrittäjän sekä riitaisaa avioeroprosessia läpikäyvän kotirouvan, jonka mies pimitti varojaan.

Isäntämme olivat todella lämpimiä ja mukavia ihmisiä

Vaatimaton mutta kodikas parakkimme

Mönkijä on mainio lelu työkalu!

Vieraat osallistuivat mielellään keittiötöihin.

Maisemat olivat yksi nimenomainen syy hakeutua Kanadan Kalliovuorille.

Gallerie der wilden Tiere..

Im letzten Monat, den wir komplett in den Rocky Mountains verbracht haben, sind uns viele wilde- und nicht so wilde Tiere vor die Linse gelaufen. Hier eine Auswahl (Gallerie öffnet sich, wenn eine Foto doppelt angeklickt wird):

Auf dem Weg nach Jasper- ein Schwarzbär Baby

Das mit Geschwister und Mutter unterwegs war

Ein Cinnamon Bear (Zimtbär), eine Art von Schwarzbär

Der Bär hat nach Beeren am ´Busch gesucht.

Ein Pika auf einem Felsen mit Aussicht auf den Moraine Lake

Sehr viele Streifenhörnchen, die viel Krach machen leben überall

Riesige hirschartige Wapitis grasen am Wegesrand der kl. Straßen

Sehr viele Schmetterlinge, u.a. Schwalbenschwanzschmetterlinge

Etwas zerzauste Rocky Mountain Bergziegen :)

Nach Alarm der Mutter, rettet sich ein Schwarzbärbaby in die Bäume..

Auf der zweiten "Farm"- ein kleines Stückchen Paradies mitten in Ontario

Die zweite Farm ist eigentlich keine Farm, sondern eine hochklassige Pension, wenn man es so nennen kann. Das "Pretty River Valley Country Inn" ist unsere Herbgerge seit ca. 3 Wochen und eigentlich möchte ich nächste Woche noch gar nicht weiterziehen.

Die Umgebung ist ein Naturschutzgebiet  mit vielen Wanderwegen und ca. 25 km entfernt der Wasaga Beach, der längste Süßwassersandstrand der Welt.  Auf dem Hof leben großartige Pferde (Isländische, Percherons und zwei Miniaturopferde), vier Rentiere, zwei schottische Hunde, eine sehr zahme Katze und Federvieh (u.a. ein zahmes Huhn mit dem Namen Jeff) :)
Jedes Wetter fühlt sich hier irgendwie gut an und auch wenn Unkraut zupfen bei 28°C und. Mücken nicht so erfreuliche ist- körperliche Arbeit in der Sonne hat irgendwie (noch) Charme für uns.

Neben mir und Sami sind noch zwei weitere Wwoofer hier, zwei junge Japanerinnen. Außerdem leben zwei festangestellter Frazosen im Haus und eine Pferdepflegerin arbeitet hier fest. Jeder bringt eigene Kultur, eigene Essgewohnheiten und eigene Geschichten mit!
Das Abendessen ist immer frisch zubereitet und man merkt, dass unsere Gastgeber sehr gerne kochen Linda und Paul, in Ihrem früheren Leben IT-Manager, haben sich hier eine neue Existenz aufgebaut und führen den Betrieb mit relativer Ruhe. Das Essen und die Gastfreundlichkeit sind großartig. Das Frühstück ist besonders toll, da wir die Reste des Gästebuffets essen können und die beiden Franzosen ausgezeichnetet Köche sind.
Die Arbeit ist sehr abwechslungsreich, wobei die einzige Konstante das Füttern der Tiere zweimal täglich ist. Ansonsten bestehen die Aufgaben in Gärtnern, die 11 Zimmer des "Inns" reinigen, Backen, Waschen, Pferde bürsten, Sami miemt oft den Poolboy, Zäune reparieren und vieles mehr.

Das Wetter war bisher alles zwischen 1°C und Schnee und gestern 30°C und schwüler Hitze! Die Anlage hat aber einen Salzwasserpool, den wir nutzen können (neben dem Fitnessraum und Jacuzzis..) -zu dem ich mich auch gleich aufmache an diesem freien Tag.

Die Stadt Collingwood ist ca. 10 Minuten entfernt und ein wirklich schönes Städtchen. Sehr wohlhabend, weil über Jahrhunderte hier Schiffe gebaut wurden und durch die Blue Mountains, den Pretty River Valley Nationalpark und die Lage an der Georgian Bay jetzt ganzjährig viele Touristen in die Stadt kommen. Die Häuser sind alt, die Künstlerszene sehr präsent und die Cafés scheinen sehr nett. Ich war vor zwei Wochen im  Scandinava Spa, ein großartiger Ort der Ruhe. Nichts skandinavischen wirklich, aber das verkauft sich wohl besser.

Wenn ihr mal in der Nähe seid oder auch wenn ihr nicht in der Nähe seid- diese Gegend ist eine Besuch absolut wert! Outdoorerlebnis- Suchende sind hier richtig, aber auch für Kunstliebende und Erholungssuchende bietet die South Gerogian Bay etwas Neues.

Rundum also ein sehr sehr positives Erlebnis bislang. Das einzige Negative ist, dass unsere "Mitbewohner" allesamt die ganze Zeit Filme runterladen und das Internet deshalb sehr langsam ist. Und Handyempfang hat man nur an einer Ort in der Nähe des Trocker-rohres hinter dem Haus.... :/ Entschuldigung also, dass meine Geduld nicht für mehr Emails oder Blognachrichten reicht.

Farmi II

Tämä paikka on hyvin erilainen kuin ensimmäinen farmimme. Tämä ei ole viljelytila vaan 11 huoneen majatalo, jota pyörittävä pariskunta on ”edellisessä elämässään” toiminut johtotehtävissä it-alalla. Lisäksi siinä missä edellisessä paikassa olimme ainoat vieraat, täällä on isäntäpariskunnan lisäksi heidän poikansa, kolme palkattua työntekijää ja meidän lisäksemme kaksi japanilaista wwoffaajaa  sekä lisäksi maksavat vieraat viikonloppuisin. (Varsinainen turistikausi alkaa vasta myöhemmin kesällä).

Minulle tämä paikka toi mieleen vaihto-opiskeluajat, koska ympärillämme pyörii nuorehkoja (22-25 v), eritasoista englantia puhuvia ihmisiä. Muonituksesta vastaa ranskalainen kokkipariskunta. He karistivat Ranskan pölyt jaloistaan ja lähtivät Kanadaan ensin wwoffaamaan ja sitten töihin (kaveri on kiihkeä ateisti ja vegetarismin vastustaja, muuten mukava mies). Kuulemme englantia ranskalaisella ja japanilaisella aksentilla ja pyrimme korjaamaan heidän englantiaan olematta kuitenkaan liian rasittavia besserwissereitä.

Majatalon toiminnan lisäksi täällä on 15 hevosta (islanninhevosia, miniatyyrihevosia ja kaksi norsun kokoista percheronia), kanoja, helmikanoja sekä neljä poroa ruokittavana. Itse en ainakaan vielä ole hevosmiehiä, mutta ovathan ne kauniita otuksia. Elikkojen ruokinnan lisäksi hommia on majatalon huoneiden puhtaanapidossa sekä erinäisissä pihatöissä. Välillä työn organisointi köhii sikäli, että sitä tuntee olevansa hyödytön. Parasta on tähän mennessä ollut ruohonleikkuu! Myös japanilaistytön saastuneen tietokoneen laittaminen kuntoon toi onnistumisen elämyksen.

Ihmiset ympärillämme ovat oikein sympaattisia  ja majatalomme sijaitsee kauniissa maisemissa lähellä Huronjärven rantaa. Elämä toisten vieraana voi kuitenkin olla rasittavaa. Esimerkkinä elintarvikepolitiikka: kun ei aina voi olla 100% varma siitä, mikä on varattu vieraille, mitkä on toisten henkilökohtaisia eväitä, joutuu usein kyselemään ”onko tätä lupa syödä”. Kotona oli helpompaa: oma tupa, oma lupa.

Isäntäperheemme joogaa ja käy buddhalaisuuden luennoilla. Myös Ela on innostunut käymään niillä luennoilla. Minulle riitti yksi kerta tuota matrix-elokuvat mieleen tuovaa maailmankatsomusta (there is no spoon).

Yhteenveto - farmi I

Tätä kirjoitettaessa olemme jo farmilla II, mutta ensimmäinen WWOOF-farmimme ansainnee loppuyhteenvedon.

Talo ja tilukset

Talo on ihan viihtyisä, joskin vähän sotkuinen. Ela ryhtyikin luppoaikanaan päättäväisiin toimiin siiteyden parantamiseksi, eli otti imurin käteen. Huonessamme oli ruhtinaallisesti säilytystilaa ja varsinkin sängyn päällä ja ympärillä oli paljon säilytyspintaa. Jotain ergonomisia ratkaisuja voi hyödyntää myöhemmin elämässä, samoin oppia toisten virheistä. Esim porrasaskelmien pituudessa ei kannata säästellä: ylikapeita askelmia on vittumaista laskeutua unenpöpperössä tai muutenkaan.
LOPPUUN_ sotkuisuuden ymmärtää kyllä kun ottaa huomioon miten pitkää päivää isäntä ja emäntä tekevät. Tila sijaitsee kauniissa luonnossa Grand River -joen varrella, ja sää suosi meitä: päivisin oli miltei järjestään 20-25 astetta ja aurinkoa.

(kuva 883)

Työtehtävät

Työaika ei paljon poikennut konttorityöstä kotimaassa, vaikka ohjeena on 4-6 h/päivä. Tosin pikkukaupungissa ei autottomalle juuri aktiviteetteja olisikaan, joten yhtä hyvin sitä voi tehdä töitä. Ja farmitöihin tänne on tultukin. Työtehtävät vaihtelivat suuresti, mikä oli mukavaa. Välillä tehtiin enemmän fyysistä työtä ja välillä peuhattiin koneilla. Pellon kyntäminen (maa sekoittuu) traktorin kanssa oli uusi kokemus. Auttelimme myös torilla. Torimyyjän päivä alkaa siinä 5:30 mutta toisaalta siinä pääsee hyvin kosketuksiin kanadalaisten kanssa. Duuni sopii hienosti sellaiselle sosiaaliselle ihmiselle kuin minä ;)

Ihmiset

Isäntämme tekevät pitkää päivää kahden dollarin laskennallisella tuntipalkalla (kuulemma). Siitä huolimatta he jaksavat viihdyttää wwoffaajia ja opettaa samat asiat uudelleen ja uudelleen. Isäntä kyllä opastikin kiitettävällä kärsivällisyydellä. Sydämellisiä, reiluja ja huumorintajuisia ihmisiä.

Ruoka

Tässä osiossa ei ollut hurraamista määrällisesti eikä laadullisesti. Mutta taaskin pitää ottaa huomioon isäntäperheemme sosio-ekonominen asema. Toisaalta tarjolla oleva ruoka oli suurelta osin oman farmin tuotantoa ja maito suoraan vuohesta.

Lisää tunnelmia Torontosta (Sami)

Toronto on todella monikulttuurinen kaupunki. Sormituntumalta sanoisin, että valkoihoiset ovat suunnilleen 30% vähemmistö; 30% on aasialaisia (Kiina/Japani/Korea -akselilta, minä en niitä osaa erottaa) ja loput tasaisesti mustia, alkuperäiskansoja, intialaisia ja muita tummaihoisia. Kaikki sulassa sovussa. Kerjäläisiä ei juuri näkynyt.

Otos paikallisesta autokannasta: jenkkejä ja tuttujen japsimerkkien uppo-outoja malleja. Etelä-Eurooppalaiset merkit mukaan lukien ranskalaiset puuttuvat täysin. Keskimäärin isompia ja uudempia kuin Suomessa. Bensa maksaa 0,90 euroa litra.

Viinat ovat oluita myöten piilossa osavaltion omassa Alkossa (LCBO) ja hinnaltaan Suomen tasoa, myöskin baareissa. Olut on ihan yhtä hyvää kuin suomalainenkin. Olen ollut huomaavinani, että mainokset (niin ulkosalla kuin tv:ssä) ovat aika hienovaraisia, osin jopa vanhanaikaisen oloisia, puisevia. Kaksimielisyyksiä ja paljasta pintaa ei juuri harrasteta. Tässä meemitietoisia huvittava, melko harvinainen olutmainos.

Maanantaina 15. huhtikuuta etelänaapurissa tapahtui pommi-isku Bostonin maratonilla. Tsetseenit saatiin pian kiinni toinen elävänä, toinen kuolleena. Tapahtuma ei herättänyt mitään suurta poliisi/sotilasoperaatiota Torontossa, ei siis näkynyt katukuvassa. Keskustalaisen liberaalipuolueen puheenjohtaja kehotti puuttumaan iskun syihin, jotta syylliset ryhmittymät eivät "marginalisoituisi" entisestään, tai jotain vastaavaa. Samoin Kanadassa ihmeteltiin bostonilaisten ilakoimista, kun toinen syyllinen saatiin  parin päivän poliisioperaation jälkeen kiinni.

Tunnelmia Torontosta (Sami)

Suur-Toronton alueella asuu saman verran ihmisiä kuin Suomessa. Suomipoika vahtaa sitä suu auki, kun Starbucksin ikkunasta ulos katsoen viereisen pilvenpiirtäjän huippua ei näy... Pikkukaupunkien turistit erottaa katukuvasta kaiketi siitä, että he tähyilevät koko ajan ylöspäin.

Ostimme bussiliput, joille saatoimme seikkailla metrolla, bussilla ja raitiovaunuilla halumme mukaan. Siispä ajelimme ensimmäisenä aamuna itäiselle esikaupunkialueelle. Kaupunki ja ihmiset vaikuttivat hyvin turvallisilta. Tyypillinen torontolainen on aasialainen, joka kantaa puolen litran kahvimukia kädessään.

Kävimme museossa, josta mainitsemisen arvoista on ainakin mineraalikokoelmat. Näihin visiitteihin pitäisi varata koko päivä, jotta aarteita ehtii katsella koko rahan edestä.

Pakollisiin nähtävyyksiin kuuluu CN-Tower, joka oli jossain vaiheessa maailman korkein rakennelma. Söimme täällä lounaana, johon menikin sitten puolet koko Toronto-viikon ruokailubudjetista...Kuvassa torni alhaalta ja näkymät ylhäältä.

Hotellimme sijaitsee kuvassa keskellä, kaarevan graniittisen rakennuksen taustalla oleva matala 12-kerroksinen maja.

Toronto: first impression

After a less than (Sami) / really (Ela) enjoyable 6,5-hour flight from Reykjavik we landed in Toronto around 19:00 local time ( = 02:00 Finnish time) last friday. We were rather excited about the border control procedure. After we (rather confusingly) explained our itinerary, the border guard let us in. Sami was slightly nervous about the border control stuff because being a legitimate tourist for ~5 months is one thing and proving it is another.

Having collected our luggage, we started looking for a cheap transport solution to our hotel in the "Financial district" downtown. We are great fans of public transport so that was our choice also now. The problem was that we had not made much research on how to actually use the public transport and North America is not known for great public transportation infrastructure..

Because of a lack of proper signs & unpreparedness we let two of our buses pass while fussing about the right line before a nice local helped us and told us how to change to subway (local metro). This gave us a very positive first impression of the Canadians. The cost of 3 Canadian dollars per head is a bargain compared with the about 50 CAD with a cab.

Funny thing is, the bus drivers don't have change. Our driver laughed at us and joked that there would be a couple of Hell's Angels guys now driving the bus if the bus drivers carried money around. Nevertheless, the subway ride felt very safe, even more so than a ride in Helsinki metro on a Friday evening! (Ela disagrees & feels fine on Friday 8pm in Helsinki). The subway cars are clean, it doesn't smell like urine at the stations and the city seemed to be rather sleepy. (But then again, our hotel + subway stop is in the Financial district which stayed calm all weekend.) When we surfaced at our stop we were a little lost again - which is unusual as we usually take time to prepare but this trip is different! Some young man saw us fumbling around with a map & spontaneously helped with cellphone navigation. As a reason for the nice helped he said on his European trips he was helped a lot.

CHEERFUL HELPFUL people these Torontonians!