Kohde numero neljä

Neljäs kohteemme oli This Green House, joka sijaitsee lyhyen lauttamatkan päässä Vancouverista, Brittiläisen Kolumbian ”Aurinkorannikolla”. Paikka oli mahdollisimman ekologisesti rakennettu omakotitalo sekä puutarha pientaloalueella. Emäntämme oli ex-käsityön/köksän opettaja, nyttemmin taiteilija ja itse asiassa Kanadan johtavia tilkkutäkintekijöitä. Kuin Juhla-Mokka-mainoksesta. Seinillä näkösällä olevat, noin 50 x 70 cm täkit olivat kaupan nelinumeroisilla summilla.

Isäntä, joka majaili maanantaista perjantaihin perheen kakkosasunnossa mantereella (Vancouverissa) oli siviilioikeuden tuomari. Molemmat fiksuja ja huumorintajuisia ihmisiä. Lisäksi seuranamme oli Haley, parikymppinen graafinen suunnittelija Torontosta sekä vanha, vainoharhainen paimenkoira Kitty.

Talo sijaitsi upeissa vuoristo/merimaisemissa.

Teimme patikkaretken läheiselle Mount Elphinstone –vuorelle (noin 1200 m), josta oli upeat näkymät Vancouveriin, Gibsons-pikkukaupunkiin sekä Vancouver Islandin suuntaan merelle.

Saimme lainata perheen pickup-autoa, joka vei meidät mm. Highway 101-festareille. Emme löytäneet lipunmyyntikojua, ja päädyimme suoraan stagen eteen. ”Festareilla” oli ehkä 50 ihmistä eikä kaljaa. Näimme kaksi bändiä, joista Toy Zebra oli ihan hyvä indie/punk-pop orkesteri. Mutta kaiken kaikkiaan 35 dollars well saved, kuten Haley asian tiivisti.

Korjataksemme karmamme toimimme liikenteenvalvojina paikallisessa Sea Cavalcade -

paraatissa.

Varsinaiset työt talossa olivat mm. pöllien kantamista jyrkän mäen juurelta ylös (suosikkini, koska fyysistä ja yksinkertaista) sekä timpurin avustamista betoniaidan rakentamisessa (kts. vanhempi blogimerkintäni). Pääsimme myös maalaamaan emäntämme studioon. Neljäs wwoof-paikkamme oli ainoa, jossa wwoffaajat merkitsevät työtuntinsa vieraskirjaan, mikä on mielestäni reilu ja läpinäkyvä tapa seurata wwooffaajan työpanosta. Kannatan!

Ruoka oli huolella tehtyä kasvisruokaa, josta emäntämme oli erityisen ylpeä. Ela tykkäsi ruoasta enemmän kuin minä, joskaan en minäkään suuresti kärsinyt lihan puutteesta: proteiinit tulivat herneistä, pavuista ja juustosta. Paino on wwooffatessa laskenut noin kymmenen kiloa. Vatsalihakset alkavat näkyä...

Royal Canadian Mounted Police, RCMP, on Kanadan liittovaltion poliisi ja tunnettu tavaramerkki.

Isoja vadelmia omasta puutarhasta

Farmi II

Tämä paikka on hyvin erilainen kuin ensimmäinen farmimme. Tämä ei ole viljelytila vaan 11 huoneen majatalo, jota pyörittävä pariskunta on ”edellisessä elämässään” toiminut johtotehtävissä it-alalla. Lisäksi siinä missä edellisessä paikassa olimme ainoat vieraat, täällä on isäntäpariskunnan lisäksi heidän poikansa, kolme palkattua työntekijää ja meidän lisäksemme kaksi japanilaista wwoffaajaa  sekä lisäksi maksavat vieraat viikonloppuisin. (Varsinainen turistikausi alkaa vasta myöhemmin kesällä).

Minulle tämä paikka toi mieleen vaihto-opiskeluajat, koska ympärillämme pyörii nuorehkoja (22-25 v), eritasoista englantia puhuvia ihmisiä. Muonituksesta vastaa ranskalainen kokkipariskunta. He karistivat Ranskan pölyt jaloistaan ja lähtivät Kanadaan ensin wwoffaamaan ja sitten töihin (kaveri on kiihkeä ateisti ja vegetarismin vastustaja, muuten mukava mies). Kuulemme englantia ranskalaisella ja japanilaisella aksentilla ja pyrimme korjaamaan heidän englantiaan olematta kuitenkaan liian rasittavia besserwissereitä.

Majatalon toiminnan lisäksi täällä on 15 hevosta (islanninhevosia, miniatyyrihevosia ja kaksi norsun kokoista percheronia), kanoja, helmikanoja sekä neljä poroa ruokittavana. Itse en ainakaan vielä ole hevosmiehiä, mutta ovathan ne kauniita otuksia. Elikkojen ruokinnan lisäksi hommia on majatalon huoneiden puhtaanapidossa sekä erinäisissä pihatöissä. Välillä työn organisointi köhii sikäli, että sitä tuntee olevansa hyödytön. Parasta on tähän mennessä ollut ruohonleikkuu! Myös japanilaistytön saastuneen tietokoneen laittaminen kuntoon toi onnistumisen elämyksen.

Ihmiset ympärillämme ovat oikein sympaattisia  ja majatalomme sijaitsee kauniissa maisemissa lähellä Huronjärven rantaa. Elämä toisten vieraana voi kuitenkin olla rasittavaa. Esimerkkinä elintarvikepolitiikka: kun ei aina voi olla 100% varma siitä, mikä on varattu vieraille, mitkä on toisten henkilökohtaisia eväitä, joutuu usein kyselemään ”onko tätä lupa syödä”. Kotona oli helpompaa: oma tupa, oma lupa.

Isäntäperheemme joogaa ja käy buddhalaisuuden luennoilla. Myös Ela on innostunut käymään niillä luennoilla. Minulle riitti yksi kerta tuota matrix-elokuvat mieleen tuovaa maailmankatsomusta (there is no spoon).

Traditionelle Rinderrouladen zum Abschied

Nachdem es auf der Farm Tradition ist,dass jeder Gast ein traditionelles Gericht aus seinem Land zubeteitet und Sami schon sensationelle Pyttipannu gemacht hat, war ich gestern dran.
Es waren schon viele "Gastarbeiter" aus Deutschland da und es wurde schon vieles zubeireitet, was mir in den Sinn kam...
Die Lösung für das Problem war ein Anruf bei Oma ;) Rinderrouladen, Rotkohl und Kartoffelpuffer sollte es werden.
Dem Schlachter zu erklären, wie das Fleisch geschnitten sein muss für Rouladen war interessant, aber  es war erfolgreich.

 Das Endresultat war sehr sehr lecker auch wenn die Puffer ewig brauchten und der Rotkohl von Kühne aus dem Glas war.

Yhteenveto - farmi I

Tätä kirjoitettaessa olemme jo farmilla II, mutta ensimmäinen WWOOF-farmimme ansainnee loppuyhteenvedon.

Talo ja tilukset

Talo on ihan viihtyisä, joskin vähän sotkuinen. Ela ryhtyikin luppoaikanaan päättäväisiin toimiin siiteyden parantamiseksi, eli otti imurin käteen. Huonessamme oli ruhtinaallisesti säilytystilaa ja varsinkin sängyn päällä ja ympärillä oli paljon säilytyspintaa. Jotain ergonomisia ratkaisuja voi hyödyntää myöhemmin elämässä, samoin oppia toisten virheistä. Esim porrasaskelmien pituudessa ei kannata säästellä: ylikapeita askelmia on vittumaista laskeutua unenpöpperössä tai muutenkaan.
LOPPUUN_ sotkuisuuden ymmärtää kyllä kun ottaa huomioon miten pitkää päivää isäntä ja emäntä tekevät. Tila sijaitsee kauniissa luonnossa Grand River -joen varrella, ja sää suosi meitä: päivisin oli miltei järjestään 20-25 astetta ja aurinkoa.

(kuva 883)

Työtehtävät

Työaika ei paljon poikennut konttorityöstä kotimaassa, vaikka ohjeena on 4-6 h/päivä. Tosin pikkukaupungissa ei autottomalle juuri aktiviteetteja olisikaan, joten yhtä hyvin sitä voi tehdä töitä. Ja farmitöihin tänne on tultukin. Työtehtävät vaihtelivat suuresti, mikä oli mukavaa. Välillä tehtiin enemmän fyysistä työtä ja välillä peuhattiin koneilla. Pellon kyntäminen (maa sekoittuu) traktorin kanssa oli uusi kokemus. Auttelimme myös torilla. Torimyyjän päivä alkaa siinä 5:30 mutta toisaalta siinä pääsee hyvin kosketuksiin kanadalaisten kanssa. Duuni sopii hienosti sellaiselle sosiaaliselle ihmiselle kuin minä ;)

Ihmiset

Isäntämme tekevät pitkää päivää kahden dollarin laskennallisella tuntipalkalla (kuulemma). Siitä huolimatta he jaksavat viihdyttää wwoffaajia ja opettaa samat asiat uudelleen ja uudelleen. Isäntä kyllä opastikin kiitettävällä kärsivällisyydellä. Sydämellisiä, reiluja ja huumorintajuisia ihmisiä.

Ruoka

Tässä osiossa ei ollut hurraamista määrällisesti eikä laadullisesti. Mutta taaskin pitää ottaa huomioon isäntäperheemme sosio-ekonominen asema. Toisaalta tarjolla oleva ruoka oli suurelta osin oman farmin tuotantoa ja maito suoraan vuohesta.

Das Leben auf dem ersten Bauernhof

Nachdem wir nun alles über Toronto berichtet haben, jetzt mehr zu den ersten Wochen Arbeit auf der Farm.
Wir arbeiten viele Stunden, mehr als der wwoofer Durchschnitt sicherlich, aber das ist absolut okay, denn erstens macht die Arbeit an der frischen Luft Spaß und zweitens ist unsere Unterstützung wichtig für den Lebensunterhalt von Laurie und Ray- die Bauern, auf deren Hof wir arbeiten. Wenn wir nicht zum Markt fahren, fangen wir um 08 oder 09 Uhr an und hören ganz verschieden mit versch. Pausen auf, aber es kommen mind. 7 std (exkl. Pause) zusammen.

Der Hof ist außerdem ein wenig von der nächsten Kleinstadt entfernt und so viel kann man abends nicht mehr machen, weil man so kaputt ist -das Grundstück liegt aber wunderschön am Grand River.
Laurie und Ray halten Angus Beef, Ziegen, Hühner für Eier, zwei Hunde, neuerdings auch Kaninchen und zwei Enten. Außerdem wird auf dem u.a Hof folgendes erzeugt/angebaut: Himbeeren, Erdbeeren, Erbsen, Spinat, Rhabarber, Kartoffeln, Karotten, Zwiebeln, Lauch, Radieschen, Tomaten, eingelegte Eier, Pflanzen, Honig und Marmeladen!!!! Hierbei zu helfen macht wirklich Spaß!
All dies wird auf versch. Wochenmärkten in der Umgebung verkauft, auf die Sami und ich auch schon mitgefahren sind.

Überraschenderweise hatte keiner von uns Muskelkater oder andere Dehnungssschmerzen nach den ersten Tagen! Unsere Aufgaben waren u.a. das Pflanzen von Zwiebeln (kleine Ableger aus dem Gewächshaus hier), Salat, Radieschen und Karotten (und das alles in 30 Grad bei Mittagshitze...) Das Hacken von großen Stämmen zu Kaminholz mit einer mechanischen Axt, die vom Taktor betrieben wird und das Verbrennen von allem, was wir mit einem Rechen zusammengefegt haben und mit einer Maschine hinter dem Mini John Deere (s.u.) zusammengesammelt haben.

Wir haben diese Steinmauer mit Blumenbeet gebaut, haben Himbeerhecken von Unkraut und toten Zweigen befreit, Eier gewaschen und in Kartons verpackt, Kartoffeln sortiert & gesäubert.
Die Mauer wurde aufgrund der deutsch-finnischen Präzisionsarbeit "Berlin Wall" getauft, nach der Deutsch-deutschen Greznmauer und wir werden veilleicht mit einer Metallplatte verewigt. Die Garantiezeit wurde übrigens auch auf 38 Jahre angesetzt...

Sami beim Pflügen vom zukünftigen Kartoffelfeld

Ich habe ein Gänseküken adoptiert :)

Zu, Frühstück, frische Ziegenmilch