Retkemme kolmas kohde oli Cross River Wilderness Centre, ja kyseessä oli yöpymistä, kotiruokaa, ja luontoelämyksiä tarjoava
perheyritys. Konseptiin kuuluu myös alkuperäiskansojen kulttuuriin
tutustumista, ja edellisessä merkinnässäni mainittu koululaisryhmä oli
nimenomaan ”intiaaneja” tutustumassa omaan kulttuuriinsa.
Indian ei nykyään ole
poliittisesti korrekti termi; ok termejä ovat aboriginal, first
nations tai Native American, joissa toki on vivahde-eroja. Isäntäperheemme kuului isännän puolelta Métis-kansaan,
joka on inuiittien ja first nations –heimojen ohella yksi virallisesti
tunnustettu etninen ryhmä. Kyseessä on osin kulttuurinen (ei siis yksinomaan etninen) identiteetti; päällepäin he näyttävät
eurooppalaisilta.
Keskus sijaitsi laaksossa 1150 metrin korkeudessa,
2000-2500-metristen lumihuippuisten vuorten ympäröimänä,
täydellisessä kännykkäkatveessa. Vesi tuli vuoristopurosta (toki
puhdistettuna), sähköä saatiin vesi- ja aurinkovoimalla tai tarvittaessa aggregaatilla.
Netti oli olemassa, satelliittiyhteydellä. Netin käyttö oli kyllä vähän
vaivalloista koska ainoa paikka, jossa oli langaton verkko käytettävissä, oli isäntäperheen
talon terassilla; koneet piti ladata muualla.
Työpäivä oli suunnilleen 9-17, mikä sopi meille ihan hyvin;
isännät ylistivät työpanostamme moneen otteeseen, mikä oli mukavaa. (He
toivottivat meidät myös tervetulleiksi uudelleen.) Työtehtävät olivat mm.polttopuiden
pilkkomista ja kuljettamista, maalausta ynnä erilaisia kuljetushommia mönkijää
ja peräkärryä käyttäen. Ela auttoi myös keittiössä ja siivouksessa. Käytimme
muutamat vapaapäivämme lyhyehköihin vaellusretkiin tai silkkaan löhöämiseen.
Ilman omaa autoa wwooffaajan liikkuvuus on melkoisen rajoittunutta.
Isäntäperheen lisäksi tapasimme monia mielenkiintoisia
hahmoja: rauhallisen seitsemänkymppisen intiaanin, joka oli entinen
erikoisjoukkojen majuri; itseriittoisen namibian-saksalaisen
matkailuyrittäjän sekä riitaisaa avioeroprosessia läpikäyvän kotirouvan, jonka
mies pimitti varojaan.
Isäntämme olivat todella lämpimiä ja mukavia ihmisiä |
Vaatimaton mutta kodikas parakkimme |
Mönkijä on mainio |
Vieraat osallistuivat mielellään keittiötöihin. |
Maisemat olivat yksi nimenomainen syy hakeutua Kanadan Kalliovuorille. |
No comments:
Post a Comment