The Flood

It has been raining pretty heavily for a couple of days. The area hit the most is Calgary, about 250 km by the road from our place. To us it is only a minor inconvenience as our water filters need to be changed every couple of days. We are an off the grid place. We get our water from a creek that is normally clear and drinkable, now it is muddy and clogs the filters. We also get some of our power from a small hydro generator that also doesn't do well with mud. So in march the clattering gasoline aggregate.

In Calgary, hundred thousand people have been evacuated so this is a major thing. We have a busload of teenagers on a camp here and their school apparently wants them in the bus and on the road. The problem is, road from here is CLOSED so they would be stranded on the highway. Some of them do not have homes to go to because of the evacuations. From what I hear, they are all well and in good spirits.

Our internet depends upon satellite reception which is hampered by the rain and clouds. Let's hope I get to send this post!

News sites covering the event:
http://www.bbc.co.uk/news/world-us-canada-23000926

http://www.cbc.ca/news/canada/calgary/story/2013/06/21/calgary-flood-closures-list.html

We met bears!

We're here at the fabulous Cross River Wilderness Center for 2 days now and have seen plenty of unknown animals or not native to Europe.
Gophers, pretty hummingbirds, mountain sheep (the ones with the big horns, below), deer and chipmunks.
But the highlight certainly are the black bears. We have seen almost 10 already. Today we net one with a baby bear that climbed the tree when we came by.

US of A

Ohjelmaamme kuului viikon pyrähdys etelänaapurissa, jossa Elalla on tuttuja. Pyrähdämme jenkeissä UUDELLEEN  myöhemmin kesällä, kun olemme lopettaneet farmihommat. Tarkoituksena on tehdä ”road trip” Kaliforniassa, ajaa Vegasiin ja lentää itärannikolle, nähdä D.C. ja New York. 

USA:n rajamuodollisuudet olivat  ihan omaa luokkaansa. Yrmeät rajavartijat haastattelivat meidät erikseen (haaste: meillä oli vain yhdet kopiot tarvittavista dokumenteistä kuten lentolipusta). Meiltä tiukattiin, mitä olemme tekemässä Yhdysvalloissa, kuka on kontaktimme siellä ja mikä on suhteemme kontaktiin. On lomakkeen täyttöä, on valokuvassa poseerausta, on sormenjälkien kuvausta. Pikku kossupullo ja Leatherman menivät rajalla kuitenkin läpi ongelmitta <helpotuksen huokaus>.

Nyt meillä on pikku ongelmana se, että saimme Visa Waiverit 90 päiväksi. Tämä on standardi ”turistin oleskelulupa”. Waiver loppuu 5. syyskuuta, mutta paluulentomme Eurooppaan on vasta 16. syyskuuta. Mitenkään olennaista ei ole se, että oleskelemme USAssa kaiken kaikkiaan reippaasti alle 90 päivää; waiveria ei voi laittaa ”paussille”. No,  pyrimme saamaan uudet maahantuloluvat sitten kun lennämme elokuussa taas USAhan. Tämä pitää selvittää Vancouverissa US Customs Pre-clearance –menettelyssä. Tämä on parhaassa tapauksessa ylimääräistä stressiä; pahin skenaario on , että joudumme lyhentämään toista amerikan kierrostamme noin puoleen suunnitellusta.

USA oli kuitenkin ihan positiivinen kokemus. Emme tulleet Detroitissakaan ryöstetyksi, koska kaverimme poimi meidät suoraan Greyhound-asemalta kyytiin. Detroit on varsinainen aavekaupunki, koska paljon teollista työtä on karannut Kiinaan; white flight on vienyt valkoiset veronmaksajat ympäröiviin kaupunkeihin. Detroitin kaupungilla onkin tätä kirjoitettaessa käynnissä jonkinlainen konkurssimenettely.

Ajoimme vuokra-Jetalla (perus 2.5 litran us-bensakone, aika väsynyt kokoon nähden) Ann Arboriin, ja yövyimme kunnon amerikkalaiseen tapaan motellissa. Ann Arbor on oikein kiva yliopistokaupunki jossa tapasimme lisää kavereita.

Seuraava pysäkki oli Chicago (laus. tshi-KA-go, paino keskimmäisellä tavulla, kuten Ela ystävällisesti jaksaa minua muistuttaa). Pilvenpiirtäjiä, tuhtia pizzaa, kalliita nähtävyyksiä kuten merieläinkeskus ja mammuttimainen Museum of Science and Industry, jossa nähtävää on enemmänkin viikoksi kuin n. 5 tunniksi mitä meillä oli käytettävissämme. Oli turhauttavaa juosta näyttelyt nopeasti läpi ennen sulkemisaikaa.

Asuimme Chicagon laitamilla, puolentoista tunnin junamatkan päässä keskustasta. Chicagon Riihimäellä ikään kuin. Elalla on täällä lukiokaveri, joka kouluttaa koiria ja delfiinejä.

Pari negatiivista huomiota amerikkalaisista: liikennekäyttäytyminen on vielä pahempaa kuin Suomessa. Ts. kolmikaistaisella moottoritiellä ajellaan keskikaistalla, tukitaan vasen kaista ja ohitellaan mistä sattuu. Kiilataan eteen härskisti. Moottoripyöräilijät näyttivät ajavan useimmiten ilman kypärää tukka hulmuten. Kaupungissa tööttäillään vihaisesti... Hyi hyi!

USAn konsumerismi (ja toisaalta vahvasti kotimarkkinoihin nojaava talous) perustuu ainakin osittain sille, että a) ostaminen on helppoa: luottokorttien kanssa ei turhaan kirjoitella nimmareita tai näppäillä tunnuslukuja ja b) tapa, jolla hinnat ilmoitetaan, on lähinnä petosta. Hinnat ilmoitetaan aina ilman arvonlisäveroa, joka vaihtelee osavaltioittain ja tuoteryhmittäin.

 Alinna The Bean Chicagosta.

Challenges with the currencies

With US & Canadian dollars in our ockets, we needed to study the coins & still spent some time at the cash register to figure them out..
Just like with the old Deutsche Marks 50 pfennig & 10 pfennig the size might mislead you..