Friday, July 12, 2013

Farmi numero kolme


Retkemme kolmas kohde oli Cross River Wilderness Centre, ja kyseessä oli yöpymistä, kotiruokaa, ja luontoelämyksiä tarjoava perheyritys. Konseptiin kuuluu myös alkuperäiskansojen kulttuuriin tutustumista, ja edellisessä merkinnässäni mainittu koululaisryhmä oli nimenomaan ”intiaaneja” tutustumassa omaan kulttuuriinsa. 

Indian ei nykyään ole poliittisesti korrekti termi; ok termejä ovat aboriginal, first nations tai Native American, joissa toki on vivahde-eroja. Isäntäperheemme kuului isännän puolelta Métis-kansaan, joka on inuiittien ja first nations –heimojen ohella yksi virallisesti tunnustettu etninen ryhmä. Kyseessä on osin kulttuurinen (ei siis yksinomaan etninen) identiteetti; päällepäin he näyttävät eurooppalaisilta.

Keskus sijaitsi laaksossa 1150 metrin korkeudessa, 2000-2500-metristen lumihuippuisten vuorten ympäröimänä, täydellisessä kännykkäkatveessa. Vesi tuli vuoristopurosta (toki puhdistettuna), sähköä saatiin vesi- ja aurinkovoimalla tai tarvittaessa aggregaatilla. Netti oli olemassa, satelliittiyhteydellä. Netin käyttö oli kyllä vähän vaivalloista koska ainoa paikka, jossa oli langaton verkko käytettävissä, oli isäntäperheen talon terassilla; koneet piti ladata muualla.

Työpäivä oli suunnilleen 9-17, mikä sopi meille ihan hyvin; isännät ylistivät työpanostamme moneen otteeseen, mikä oli mukavaa. (He toivottivat meidät myös tervetulleiksi uudelleen.) Työtehtävät olivat mm.polttopuiden pilkkomista ja kuljettamista, maalausta ynnä erilaisia kuljetushommia mönkijää ja peräkärryä käyttäen. Ela auttoi myös keittiössä ja siivouksessa. Käytimme muutamat vapaapäivämme lyhyehköihin vaellusretkiin tai silkkaan löhöämiseen. Ilman omaa autoa wwooffaajan liikkuvuus on melkoisen rajoittunutta.

Isäntäperheen lisäksi tapasimme monia mielenkiintoisia hahmoja: rauhallisen seitsemänkymppisen intiaanin, joka oli entinen erikoisjoukkojen majuri; itseriittoisen namibian-saksalaisen matkailuyrittäjän sekä riitaisaa avioeroprosessia läpikäyvän kotirouvan, jonka mies pimitti varojaan.

Isäntämme olivat todella lämpimiä ja mukavia ihmisiä

Vaatimaton mutta kodikas parakkimme

Mönkijä on mainio lelu työkalu!

Vieraat osallistuivat mielellään keittiötöihin.

Maisemat olivat yksi nimenomainen syy hakeutua Kanadan Kalliovuorille.





No comments:

Post a Comment