Viides ja viimeinen wwoof-isäntämme oli
Mystic Woods, joka on entinen puutarhakeskus, jota ollaan muuttamassa kotipuutarhaksi; lisäksi pariskunta pitää kanoja sekä pyörittää pientä hevostallia.
Työtehtävät olivat erilaisia rakennustöitä:
salaojien asennusta, seinälevyjen ruuvausta kymmenen metrin korkeudessa kyseenalaisilla taidoilla ja työkaluilla, kukkapenkin rakennusta betonin murikoista, sekä sahavajan rungon pystyttämistä (kvua). Opin ohjastamaan pientä Bobcat-traktoria. Sain jonkinlaisen kipinän rakennushommiin ja ehkä bloggaan jonain päivänä omasta saunanrakennusprojektista uudessa kotimaassani.
Wooffaus alkoi viimeisen farmin kohdalla jo ottaa voimille, lähinnä henkisesti. Monilla wwoof-isäntäperheillä on eriasteista eko-elämänfilosofiaa, mikä ei näiden kuukausien aikana mitenkään tarttunut minuun. BBC kertoo
artikkelissaan ummet ja lammet siitä, miten wwooffaajat lähtevät oppimaan luomuviljelyä;
useimmille monille matkaajille wwoof lienee kuitenkin ennen kaikkea budjettiystävällinen tapa nähdä maailmaa ja ihmisiä.
Mitä muuta opin? Kun rakennuttaa katettua vaikkapa hevosareenaa, kannattaa pyytää useampi tarjouspyyntö eikä allekirjoittaa urakkasopimusta ennen kuin olet selvittänyt itsellesi juurta jaksain, mitä urakka sisältää.
Sekalaisia, vapaa-aikaan painottuvia kuvia viimeiseltä farmilta:
 |
| Inukshuk on kivinen ihmishahmo, joka on perua inuiiteiltä (a.k.a. eskimoilta). Taustalla joukko inukshukkeja Mt. Washingtonin laelta. |
 |
| Kävimme melomassa John Hart Lake -tekojärvellä. Se on rakennettu vesivoiman tuotantoa varten vuosikymmeniä sitten ja sen pohjalla on isoja puunrunkoja, jotka ovat peräisin ajalta ennen patoa. "Hydro" on Brittiläisessä Kolumbiassa miltei synonyymi sähkölle. |
 |
| Tämän muuntajan varoituskyltin maalasi ilmeisesti steinerkoululainen... |
 |
| Iltaisin viini virtasi ja musiikki raikui. |
 |
| Tikkaat ovat turvalliset koska niihin nojaa kaksi uusseelantilaista wwoof-toveria. |
No comments:
Post a Comment