Tunnelmia Torontosta (Sami)

Suur-Toronton alueella asuu saman verran ihmisiä kuin Suomessa. Suomipoika vahtaa sitä suu auki, kun Starbucksin ikkunasta ulos katsoen viereisen pilvenpiirtäjän huippua ei näy... Pikkukaupunkien turistit erottaa katukuvasta kaiketi siitä, että he tähyilevät koko ajan ylöspäin.

Ostimme bussiliput, joille saatoimme seikkailla metrolla, bussilla ja raitiovaunuilla halumme mukaan. Siispä ajelimme ensimmäisenä aamuna itäiselle esikaupunkialueelle. Kaupunki ja ihmiset vaikuttivat hyvin turvallisilta. Tyypillinen torontolainen on aasialainen, joka kantaa puolen litran kahvimukia kädessään.

Kävimme museossa, josta mainitsemisen arvoista on ainakin mineraalikokoelmat. Näihin visiitteihin pitäisi varata koko päivä, jotta aarteita ehtii katsella koko rahan edestä.

Pakollisiin nähtävyyksiin kuuluu CN-Tower, joka oli jossain vaiheessa maailman korkein rakennelma. Söimme täällä lounaana, johon menikin sitten puolet koko Toronto-viikon ruokailubudjetista...Kuvassa torni alhaalta ja näkymät ylhäältä.

Hotellimme sijaitsee kuvassa keskellä, kaarevan graniittisen rakennuksen taustalla oleva matala 12-kerroksinen maja.